Tulimme eilen kerhosta kotiin ja ehdimme jo hyvän aikaa ollakin, kun piipahdin keittiöön. Pöydälle aseteltuna olivat postit ja paketti odottamassa. Uhallaankaan ei ollut ukkoinen maininnut asiasta, odottanut vain milloin huomaan. Tiesi, että kovasti innostuisin. Niinpä taas olinkin kuin pieni lapsi lähetyksen kimpussa.

Kuvanottohetkellä Toffifee-rasia oli jo tyhjä ja teetäkin ehdin maistella. Olikin melkoisen hyvää teetä. Ja ihanan värinen lanka. Walesilaista JitterBug-villalankaa. Pääsee taatusti puikoille, kunhan saan "pakolliset" työnalla olevat käsistäni. Siis oikein onnistunut paketti. Kiitokset Salaiselleni!!! Mielenkiintoinen postileima...

Kertoilen samalla jo menneitä, en saa nykyisin aikaiseksi kirjoiteltua kovinkaan usein.

Poikainen kävi kesällä yleisurheilukoulussa ja kuukausikisoissa. Kisojen yhteistulosten perusteella parhaat palkittiin ja ylpeinä vanhempina katselimme toisen sijan pokkaamista. Tuon niin miellyttävän tavan kun vielä unohtaisi. Ei voi sanoa, kuin on pojan kielellä pituutta!

Iltana taannoisena teki mieleni kakkua. Pirkan lehdessä olikin lupaavalta vaikuttava omena-kinuskikakun ohje. Syksyinen, mausteinen ja makea. Hieman turhankin makea ja raskas. Emme saaneet edes puolta kakkua tuhottua. Onneksemme naapurissa asuu makeannälkäinen perhe. Heille kiikutin luomuksen. Täytyy sen verran kuitenkin täsmentää, että (myös näöstäänkin huolimatta) kakku oli erittäin hyvän makuinen. Meillä on vain huono tapa ahmia liian paljon kerralla ja siitähän seuraa inhotus.

Onpahan syksy alkanut rytinällä. Kesällä kun ei juuri harrastuksia ja muita menoja ollut, nyt niitä riittää joka päivälle. Kerhoja, satubalettia (Mököselle) ja urheilukoulua. Ja minäpä aloitin voimajoogan. Vähääkään minua tuntevat tietävät kiinnostukseni liikunnan harrastamiseen. Penkkiurheilu on kyllä hyvinkin kuulunut harrastuksiin, mutta itse liikkuminen... jäänyt vähemmälle (onko joku muka nähnyt minun ottavan juoksuaskeleen?). Niin se vain laji löytyi. Vakaa aikomus on käydä venyttelemässä viikoittain. Onpa muuten rauhoittavaa. Näin hitaalle ihmiselle ehkä liiankin. Meinasin nimittäin ajaa ensimmäisen kerran jälkeen päin liikenteenjakajaa. Tuntui, kuin unessa olisin ajellut. Ja huomattavasti paremmalla tuulella olen tuntien jälkeen.