Keväinen paketti, aivan kuin kuvaisi tämän hetkistä luontoa heräämäisillään. Eivätköhän nuo langat pääse puikoille, kunhan saisin muutaman sata sivua luettua tässä kuukauden aikana. Kummasti vaikuttaa tuo vuodenaika. Talvella paksummat villaiset langat haluavat puikoille ja heti kevään koittaessa ohuemmat alkavat taas hivellä sormia. Puvun kaava on aivan loistava! Meillä on taatusti käyttöä näille. Lapsukaiset kun osaavat jo sen verran hyvin anella roolivaatteiden tekoa. Niinhän piti vapuksi tehdä uudet puvut vanhemmille ipanoille.

Kerhossa oli naamiaiset vappuviikolla ja pukujen teko jäi jotenkin hieman unholaan. Viimeiselle yölle jäikin taas pieni urakka. Toisaalta, eipä ole silloin niin kriittinen työn jäljelle, kun aikaa on vähän. Täytyy olla tyytyväinen tuloksiin. Poikaisen puku sattui silmiin Suuresta Käsityöstä. Siitäpä sainkin ajatuksen tehdä puvut salassa. Naamiaisaamuna olivat uudet asut odottamassa ja kaksi erittäin iloista ja yllättynyttä pörröpäätä riemusta kiljumassa. On se mukava olla edes välillä kiva äiti! Tuo Batman-puku on päässyt ulkoilemaan lähes päivittäin parin viikon ajan. Alle sopii hyvin vaikka kuinka paljon vaatetta lämmikkeeksi. Harmittamaan jäi vain se, ettei viittaan ollut kangasta (eihän sitä kangaskauppaan asiakseen voi lähteä). Ja hyvin tosin kelpasi vanha viittakin. Naamion kangas on ylijäämää isänsä hääsaketista. Sainpa viimeisetkin käytettyä. Niin se vaan kannattaa kaikki säästää.

Prinsessan pukuun valikoitui mummon vanha paita, mustasta kankaasta tein joskus itselleni mekon häihin ja hametta kohottava tylli sattui löytymään valmiiksi rypytettynä oman morsiuspuvun jäännöskankaista. Tottahan Katrin pitsiä taas tarvittiin. Mutta tästä aikaansaannoksesta olen siis enemmän kuin tyytyväinen. Lapset nukahtivat vihdoin kymmeneltä ja silloin ei ollut vielä tietoakaan muusta, kuin että prinsessapuku on helpoin toteuttaa. Ei kun vaan saksit käteen ja summassa leikkaamaan. Aamu vähän jännitti, sopisiko tuo ollenkaan päälle. Ja sehän sopi täydellisesti! Monikäyttökruunu (Pärskän synttärikakusta) vain päähän ja menoksi.

Vielä pääsin ompelemaan lisääkin pienten tyttöjen hörsyläpukuja. Satubaletissa ilmoittivat kevätnäytöksen esiintymispukujen väriksi keltaisen. Harvemmin sen värisiä kaupasta löytyy ja täytyyhän siinä olla niitä hörsylöitä... Mökönen ja serkkutyttö saivat sitten tällaiset tällä kertaa. Jos ei kaupassa keltaista juuri näy, niin eipä ollut kangaskaupassakaan keltaista uimapukulycraa kuin niin pieni pala, että siitä jäi pieni suikale tähteeksi. Trikoot jäivät ompelematta ja tyydyimme valmiisiin valkoisiin. Pientä lohtua toi sentään kullanhohtoinen tylli.

Laitanpa vielä loppuun äitienpäivälahjan kuvan. Siis omalle äidilleni. Itsehän tosin nuo helmet joskus oli ostanut, eikä näihin kummempaa suunnittelutaitoa ole käytetty (ei aivot jotenkin vain väänny helmitöihin vaikka kiinnostusta olisikin).

Vielä korvikset samaan sarjaan. Jospa niitä kesäisiä rientoja sen verran olisi, että jossain voisi pitää. Ai niin. Korvakorujen koukutkin ovat itsensä ostamat.

Olihan tuota taas asiaa ja olisi ollut paljon enemmänkin. Pitäisi mennä laittamaan iltapaloja, kun riekkuvat vähän turhan raisusti ja varastelevat kuulemma appelsiineja. Täytynee siis yrittää (taas kerran) useammin kirjoittelemaan, että pääsee helpommalla.

Mutta takaisin pakettiin. Se tuoksui avatessa aivan taivaalliselta! Ja äsken kuvatessa nuuskin vieläkin, vaikka olikin yön avattuna pöydällä. Hyvin oli siis teen tuoksu tarttunut lankoihin. Lanka on Sisua. En muista kertaakaan itselleni ostaneeni, vaikka tarkoitus on ollutkin. Juuri tään takia osallistun tähän vaihtoon kierros toisensa jälkeen. Usein Salaiseni ovat osanneet lahjoa onnistuneilla langoilla, eikä huteja juurikaan ole tullut. Olipa muuten vaikea ilta ukkoisella. En vielä eilen ehtinyt kuvata pakettia eli karkkipussia ei voinut vielä avata. "No, voihan sen tyhjänkin pussin kuvata", tuumasi jossain vaiheessa. Kiitämme jälleen kerran onnistuneesta muistamisesta!

Viikonloppuna juhlimme kaksia juhlia. Pääjuhlat olivat tohtorin juhlat, Pärskäsen 2-vuotisjuhlat survottiin samaan.

Kakku tietenkin piti sankarillekin olla omansa. Maidoton sellainen. Täytteenä kaurakerma, soija-vaniljakastike, metsämarjan makuista kaurajogurttia, vadelmia ja sokeria hyydytettynä kuudella liivatteella. Lisäksi mustikkamarmeladia. Päällä marsipaania ja hyvin hätäisesti, ajan puutteen vuoksi, tuubista puristettuna vihreät kiekurat sekä sokerikukkaiset. Ja pitihän se tietenkin joku pakkomielle kehitellä. Nimittäin halusin välttämättä kultaisen kruunun kakun päälle. Muistan nähneeni niitä ihan peruskaupoissa aiemmin. Olisiko valmistus lopetettu, kun en löytänyt mistään sellaista. Novitan Goldista sitten lauantai-illan iloksi virkkasin tällaisen pienen prinsessan kruunun. Soviteltiinhan sitä syömisen jälkeen sankarin päähänkin. Sankari vain oli jo hiukan yhteistyökyvytön siinä vaiheessa...

Tässä vielä kuva ylhäältä. Kruunun sisään piilotettuna löytyy vielä kolmas ja neljäskin juhlija. Tohtorin sisarukset, toinen Pärskäsen kummitäti, juhlivat nimittäin samana päivänä syntymäpäiviään. Tällä kertaa yhteisiäksi tulee tuo 50. Harmi vain, kun kumpikaan näistä sankareista ei juhlaan päässyt osallistumaan. Juhlimmepa periaatteessa kuitenkin myös teitä.

Tässä vielä kuva äitini aikaansaannoksesta. Ja näkyy vieressä myös tädin lohipiiras.

Niin, ja Onnittelut vielä kertaalleen tohtorille!

Juhla oli hyvin vapaamuotoinen ja tila oikein kutsui pienimpiä tekemään kaikkea hauskaa. Tämä ruukku varsinkin oli kovin virikkeellinen. Pitkiä käytäviä oli mukavaa juosta edestakaisin. Viisi pientä juhlijaa saavat jo elonääniä aikaan kummasti. Saivat muutkin talossaolijat kuulla ilonpitoa.

Torstaina, pari päivää ennen ristiäisiä, ajattelin kipaista kaupungille lahjaostoksille. Eihän se tietenkään ihan sujunut niin kuin olin suunnitellut. Ei löytynyt lasten keraamisia astioita. Ei ainakaan lapsen käteen sopivia. Keskustan remontti sekoittaa kauppakäyttäytymistäni niin suuresti, etten osaa ajatella järkevästi minne pitäisi suunnistaa. Vanhempien lasten kerhon aikana emme saaneet Pärskäsen kanssa mitään aikaiseksi. Viimein kauppahallin lankakaupasta kävimme pari lankakerää pieneen peittoon. Muistin Salaisen NeuleYstäväni laittaneen vastottain ihanan pehmeitä bambu- ja silkkilankakeriä vauvalahjoihin. Pääsivät siis näinkin pian puikoille. Ja täytyypä olla tyytyväinen tulokseen näin nopealla toiminnalla. Torstai- ja perjantai-illan, sekä lauantaiaamun kilistelin puikkoja luennolla. Luulen lähimpinä istuvien jo hieman häiriintyneen, kun en puisia pyöröpuikkoja ole tullut hommanneeksi. Ehkä tulevaisuutta ajatellen täytyy sen verran ottaa muita huomioon ja investoida niihin.

Pingottaa en peittoa ehtinyt ja viimeistelin autossa ennen juhlaan menoa. Otin peiton kuitenkin vielä takaisin kirjaillakseni vauvan nimen siihen. Samalla purin reunuksen ja neuloin sen uudelleen, poimin nimittäin aivan liian paljon silmukoita lyhyistä reunoista. Uusinnan ja pingotuksen jälkeen voin jo olla tyytyväinen.

Toivoisin tietenkin, että mahdollisimman moni innostuisi näitä tekemään. Kangasta löytyy varmaan aika monen nurkasta sen verran. Vaikkapa juuri se, mistä ei mitään keksi tekevänsä. Nutun voi lähettää itse Etiopiaan. Luulisin kyllä, että viemällä seurakuntaan löytyy myös eteenpäin toimittaja.

Haastan jokaisen ompelutaitoisen (ompelukoneen omistavan) tämän kirjoituksen lukijan tekemään yhden nutun!

Seinien maalausta odotellessa (aioin ihan itse ruveta taiteilijaksi epäilijöistä huolimatta) ompelin keväiset verhot keittiöön. Eiväthän ne nykyiseen väriin sovi lainkaan, ajattelin tulevaa. Vuodesta ei tosin vielä ole ihan varmuutta. Kun tuppaa siirtymään nuo projektit.

Verho näytti niin orvolta, että kaveriksi täytyi tehdä pöytäliina. Liinan väri ei tietenkään sovi myöskään pöytään ja siitä piti tehdä koko kannen peittävä. Suuri liina on pienten lasten perheessä vain kovin epäkäytännöllinen. Siksipä tällainen lyhyt malli. Kulmat on ommeltu suoriksi, joten pysyy paikoillaan aika hyvin. Suosittelen kokeilemaan!

Katrille menevät taas kerran kiitokset!

Leveältä jotenkin näyttää tuossa kuvassa. Mutta ihan kiva pikku-ukolle. Ohje on Novitasta. Kuvio oli tosin erilainen ja tämä kuvio on napattu jostakin toisesta Novitasta, poikien slipoverien ohjeita molemmat.

Muistin päivällä myös, että kortti on tekemättä. Käytettävissä olevaan aikaan nähden, erittäin tyytyväinen olen lopputulokseen. On se vaan edelleen niin hankalaa tuo korttien sommittelu. Ei todellakaan synny itsestään (vai pitäisikö sanoa iteksijjään, se kun ukkoisen kielikorvaan niin särähtää edelleen joka kerta ). Nallen kuva on 3D:nä leikelty ja koottu, pahvi kuvioitu sabluunan avulla ja vihreitä "jalokiviä" tehosteeksi. Anoppi taisi jo epätoivoisena huokailla vieressä, että näinköhän taas ehtii tuo kortti mukaan. Kerkisi kuivuakin hyvin!

Ja koska opetettu on että rotinoiksi viedään jotakin itse leivottua, niin keväisen appelsiinikakun saivat. Pitäisi vain aina muistaa lukea ohje loppuun jo suunnitellessa. Pohjaan keitin appelsiinisiirapin ja sen olis pitänyt maustua jääkaapissa seuraavaan päivään, olisi ollut mehevämpää. Maistuihan tuo tosin noinkin.

Kaikin puolin mukava reissu ja herttainen pieni mies!

Värissä ei valittamista. Niinkuin edellisessä kirjoituksessa kerroinkin, näin päivän pidennyttyä kummasti alkavat tuollaiset värit miellyttää silmää. Eli ei, ei ole liian rohkea väri. Kaikille väreille on aina käyttöä, ihme jos sellaisen löytäisit mitä en voisi mihinkään neuloa. Ja muutenkin langasta pidän. Tämä paketti ilmensi jotenkin niin hienosti eilistä päivää: aurinkoinen ja hyväntuulinen!

Tuo konekirjontalanka sai jo villejä ajatuksia risteilemään. En koskaan ole saanut aikaiseksi ostaa konekirjontalankoja, vaikka niitäkin on tehnyt mieli. Kansalaisopistolla muutamaan otteeseen työhommissa tutustuin aika hyvin koneelliseen kirjontaan. Ei vaan tuo kone oikein houkuta kokeilemaan kovinkaan erikoisia malleja, ei äiti millään pahalla, hyvä konehan tuo sen ikäiseksi:) Sattuipa erittäin hyvä väri tuohon lankaan. Nimittäin ihan itselleni jotain ajattelin koristella, ehkäpä hametta. Kynttilää aion huomenillalla kokeilla yhtenä hereilläpysymiskeinona lukiessa. Luulen, että siitä lähtee virkistävä tuoksu polttaessa ja sitä näillä näkymin todellakin tarvitaan. Oletko itse tehnyt nuo silmukkamerkit? Tuollainen avausmekanismi onkin minulle uusi. Niitä muovisia neuleeseen jätettäviä minulla onkin mutta nuo vaikuttavat huomattavasti kätevämmiltä. Eivät taatusti putoa samalla tavalla huomaamatta. Ja nalleja aina tarvitaan! Ovat muuten hyvinkin mielenkiintoisia noiden lapsukaisten näkökulmasta. Muistuttavat karkkeja, eikä voi uskoa kovinkaan helposti ettei niitä sittenkään voi syödä. Niiden takaisinsaaminen oli työn takana. Ainoa asia mikä jäi hieman harmittamaan tämän paketin yhteydessä oli karkkipussi. Sain siitä nimittäin ruhtinaalliset kolme kappaletta syötyä. Herra, joka ei kuulemma syö karkkia, pisteli ikäänkuin huomaamatta pussin poskeensa ohimennen kaapille sattuessaan. Tiedänpähän seuraavan kerran avaavani paketin aivan yksikseni ja piilotan kaiken syötävän jonnekin ompelukaappeihin tai lankojen sekaan. Sieltä jos vielä häviävät niin luovutan.

Täytyy edelleen mainita, että ei ole SNY:n toiminnassa todellakaan moittimista. Kiitokset Sinulle (jo näin aikaisessa vaiheessa voi sanoa) jälleen kerran!

Ovat niin keväisen värisiä. Jotenkin vuodenvaihteen jälkeen keltaisen ja oranssin kaltaiset värit alkavat kummasti miellyttää silmää. Ja tiedätkös. Kerran olen jostakin tilannut noita pusseja omalle salaiselleni, mutta en itse koskaan ole kokeillut värjäilyä. Pakkohan se on vääntäytyä kauppaan valkeaa lankaa hakemaan. Onko hyviä vinkkejä, mitä kannattaa ottaa huomioon värjätessä? Esim. pysyykö väri ilman mitään ylimääräisiä aineita...? Tai meneekö lanka kuinka helposti sotkuun? (Sitten kun saisi vielä niin rauhallisen hetken järjestettyä, ettei olisi liian monta apulaista touhussa mukana.) Kiitos! Aina on mielenkiintoista kokeilla uusia juttuja liittyen kädentaitoihin, eikä olisi tullut muuten edes mieleen testata näitä.

Hurmaavia vauvalankoja! Koskaan tällaisia ei itse raaski itselleen ostaa, vaikka lahjaksi lopulta tulevatkin. Harmi vain kun en kuvia osaa oikein edelleenkään ottaa. Silittelin näitä silkkisen pehmeitä keriä ja painelin poskea vasten. Ja miten hienosti suunniteltu lähetys. Nauhat ovat samoja värejä, kuin langatkin. Jospa niitä saisi yhdisteltyä jotenkin.

Kiitos kysymästä! Oikeastaan aika hyvin on vuoden aloitus sujunut. Liekö tuo aurinko mikä vaikuttaa, mutta jotenkin positiivisempi ilmapiiri täällä vallitsee. Ainakin suunnitelmia on vaikka minkälaisia, seinien maalaamista ja pianon paikalle raahaamista. Jotakin muutosta pitää saada aikaiseksi piiiiiitkän tylsän kauden jälkeen. Ensimmäinen muutos jo tapahtuikin. Letistä lähti muutama kymmenen senttiä pois. Vieläkin tyytyväisenä peilistä vilkuilen huomattavasti lyhempää uutta ilmettä. Ja väriäkin kutrit saivat parin vuoden tauon jälkeen. Melkein tässä jo ihmistä muistuttaa. Neuloa olen yrittänyt aina kun vain maltan/saan paikalleni istua. Käsilaukussa on nykyään joku pieni neule mukana. Edes vähän edistystä sillä rintamalla. Niitä vauvalahjoja lähinnä. Tänä aamuna oli taas eräs pieni poika saapunut maailmaan! Onnittelut siis serkun perheelle! Yritän muuten kovasti saada sen puikkokokotaulukon jonnekin sivulaatikkoon aikaiseksi. Pitäisi vaan tehdä inventaario varastoihin. Muistan sen verran, että nelosen pyöröpuikkoja ei taida jostakin syystä olla kuin 60cm. Ei minulla oikein mitään toiveita sisältöjen suhteen ole. Juuri tällä hetkellä mohairin tyyppiset langat jotenkin viehättävät tavallista enemmän. Mutta takaisin asiaan.

Helmistä piti ottaa aivan oma kuvansa. Haltioissani pyörittelin niitä yrittäen äkkiä keksiä käyttökohde. Muuten vaarana olisi helmilaatikkoon juuttuminen. Melkein jo keksin sen, ajatus leijuu ilmassa, saisin vain sen kiinni. Joskus käyn vilkuilemassa helmikauppojen sivuilla valikoimia, mutta harvemminpa sieltä lopulta raaskii tilata mitään. Oli siis hyvinkin piristävä ja onnistunut paketti. Kiitos Salaiselleni!!!

Seuraavat kuvat piti julkaista jo hieman aiemmin. Runebergin päivä oli hyvä päivä. Sain aikaiseksi jopa tehtyä leipää.

Yksissätuumin pyöräytimme ipanaisten kanssa myös päivän mukaiset tortut. Varsinkin Pärskänen on nykyisin kova tyttö osallistumaan kaikenlaisiin keittiöhommiin. Helpommalla pääsee jos vain antaa sotkea mukana. On muuten äitinsä vanha essu päällä.

Tässäpä niitä torttuja sitten esitellään. Viimeisiä vietiin jo. Kummasti hävisivät pelliltä. En ehtinyt saada edes kuorrutusta ensimmäisiin päälle, kun saalistajat (suurinta myöten) jo hyökkäsivät.