Eihän se ihan kamalalta maistunutkaan, elämän ensimmäinen lusikallinen perunaa. Pienellä merenneidolla on nyt 5 kuukautta ikää ja pikkuhiljaa täytyisi ruveta maistelemaan. Ei niin hirveätä innostusta olisi kiinteiden aloitusta kohtaan, onhan se vain niin helppoa kun on ruoka aina mukana ja oikean lämpöistä. Onhan se sellaista sotkemista soseiden kanssa vielä pitkään. Vielä olemme maitotilallisiakin. Vasta älysin, että vaavikka on jo kuukauden kuluttua puolivuotias ja luovutus loppuu. Äkkiä tuntuu aika katoavan jonnekin. Onhan siinä oma hommansa mutta kai se on sen arvoista. Voi edes jotain hyödyllistä tehdä.
