Ensimmäiseksi täytyy pyytää anteeksi Salaiselta Ystävältäni. Anteeksi! Niin on ollut väsynyt olo, etten ole saanut edes konetta avatuksi ja kertonut kuinka piristävä tämä yllätys oli.

Tämä tuli jo tosiaan perjantaina. En saanut nukuttua ainakaan viikkoon lasten nuhaisuuden takia ja heti vetää niin aikaansaamattomaksi. Siksipä se vielä suuremmin ilahduttikin. Kiitos!

Löysin edellisellä etelän sukuloimis-reissulla vihdoin etsimäni lampunjalan. Tämän varjostimen teosta tulee tänä syksynä 10 vuotta ja viimein se pääsi juhlavuoden kunniaksi käyttöön. Raukka on odotellut vanhempieni pakastimen päällä koko ajan. Ja taas täytyy harmitella osaamattomuuttaan kuvien ottamisen suhteen.

Pitää vielä mainita. Tuon kuvassa näkyvän taulun on (nyt voi jo sanoa) vuosikymmeniä sitten äitini tehnyt. Ei hän ihan niin ikäloppu vielä ole... terkkuja vaan!!!!