Tuossa päivänä muutamana sain tällaisen kirjeen.

Ilmoittauduin osalliseksi OOK:n kuukauden haasteeseen. Mäntylinnan Pirliina oli kasannut kaikille osallistuneille sekalaisen tarvikekirjeen. En oikein osannut odottaa mitään etukäteen mutta tämä oli kyllä todella iloinen yllätys. Hetkisen istuskelin ja katselin lähetystä ja niin jouluinen mieli sai minut valtaansa. Tiedä nyt saanko siirrettyä sen saman innostuksen tekeleisiini, mutta täytyy vielä kiittää tästä ihastuttavasta paketista! Ei jää ainakaan tarvikkeista kiinni tulevat omituisuudet. Ajattelin ensin etten näyttäisi vielä tätä kuvaa täällä, en sitten jaksanutkaan pitää innostusta itselläni. Toivoisin silti että osallistujia olisi enemmän. Järjestäjä ainakin tekee hyvää työtä.

Ihan asiasta toiseen. Harmittaa kun ei saa juuri mitään aikaan. Varmaankin eräät odottelevat jonkinlaista lähetystä saapuvaksi.... kyllä minä muistan! Sehän se kaiveleekin koko ajan. Tuntuu että tekemistä olisi vaikka kuinka, ei vaan jaksa tehdä mitään. Jospa edes tämä flunssan poikanen kohta hellittäisi, ainakin viikonloppuun mennessä kun on pikkujoulut. Ja Pieni Merenneito ei halua nukkua öitään. Varsinkin oma sänky on hirvityspaikka. Kunhan ukkeliinin pikkujoulureissu koittaa, koittaa myös huudatusyö! Eivät minun hermoni ilman unta enää kauaa kestä. Päivät menevät hukkaan kun puoliunessa yrittää hoitaa edes pakolliset asiat. Onneksi on ukkeliini koipensa takia sairaslomalla niin voi vähän torkkua välillä. Kylläpä tulikin valitettua. Ei tämä elämä nyt noin kamalaa ole. Ja illalla kun muut nukkuvat, sitä kummasti virkistyy syömään ruispaloja. Ja niistä puheenollen, nyt täytyy mennäkin hakemaan niitä keittiöstä. Hyvää yötä!