Näin se taas on tovi vierähtänyt edellisestä kirjoituskerrasta. Kyllä on kiirettä pitänyt. Paljon olisi ollut kirjoitettavaa ja ne ovat jo ehtineet unohtua. Kotipuolessa kävin lapsukaisten kanssa muutaman päivän isovanhempia viihdyttämässä. Sielläpä olinkin ahkera! Kerhotädeille teimme kiitokseksi menneestä talvesta kevätkuohuvaa. Siis mustaherukan ja koivun lehdistä sitruunahapolla juhlajuomaa. Oli mielestäni erittäin onnistunut keitos. Kevään Maku-lehdessä oli tämäkin ohje. Etiketit maalailin peiteväreillä. Kyllä siitä vaan niin hyvä olo tulee, kun tekee muistamiset ajatellen lahjan saajia.

Sain myös vihdoin toteutettua monivuotisen haaveeni kerätä nokkosia. On kuulemma ravintorikkaampi ja paremman makuistakin kuin pinaatti. Talvella sitten testaillaan. Ja vieläpä keräilin vadelman ja mustaherukan lehtiä ja kuivatin teeaineksiksi. Niitä riittääkin varmasti koko talveksi, innostuin ehkä hiukan liikaa... Taas ensi viikolla suunnistamme takaisin mummolaan ja keräysurakka saattaa saada jossain määrin jatkoa.

Pärskänen keskittyi kivien ja roskien keräilyyn, sekä ruohon nyhtämiseen. Olivatpa kyllä innoissaan, Poikainen ja Mökönen, kun pääsivät ulos milloin halusivat ja ilman vahtijaa. Sielläpä olivatkin sitten melkein koko ajan.

Auton pesu ukin apuna oli varsin mielenkiintoista. Pitihän se tietysti pyöräkin samalla saada kiiltämään. Olipa muuten melkoisen märkää porukkaa tuon rupeaman jälkeen.

Poikainen pääsi ensimmäiselle oikealle pyöräretkelle ukin kanssa. Hieman erilainen maasto kuin tässä lättänä-kaupungissa toi haastetta pienelle pyöräilijälle. Hyvin oli kuitenkin sujunut ja viitisen kilometriä taittoivat matkaa.

 

Vielä yritän muistella, mitä jäi kertomatta aiemmin. Ainakin nämä sukat sedälleni. Kuvio on "Petäjä" Ullasta ja lanka Nalle colouria.

Näistä sukista piti tulla serkulleni häälahja viime syksynä. En saanut vain aikaiseksi sukkia sulhaselle, joten päätin itse pitää nämä. Näidenkin kuvio oli Ullasta. Taakse tein oman palmikkokuvion. Nämä ovatkin nykyisin lempisukkani; lyhytvartiset ja riittävän kapeat jalkoihini. Ja väri mitä täydellisin. Nallea nämäkin. Jalkojen alla olevan tyynyn virkkasin joskus puolitoista vuotta sitten. Vihdoin otin itseäni niskasta kiinni ja kokosin sisätyynyn vanhoista tyynyistä. Päällinen on niin suuri ettei valmista olisi löytynyt.

Pitää vielä tämäkin näyttää. Maailman ihanin suklaakakku. Ohje on jostakin Valion vanhasta ruokavihkosesta. Pärskäsellä on nyt ihan lääkärin toteama maitoproteiiniallergia ja myös minä siinä sivussa olen saanut välttää maitotuotteita (mammi kun vaaville maistuu). Suklaa on tuottanut lähes vakavia vieroitusoireita, huonotuulisuutta eritoten. Siksipä tästä kakusta tulikin pelastajani. Kiivi raikastaa kakun makua niin, että eipä tuottanut vaikeuksia syödä lähes koko kakkua yksin yhden illan aikana. Näitä iltoja tosin oli kaksi. Kuvaa en muistanut ottaa, mutta Poikainen oli räpsinyt vieraiden aikaan kamerallamme erinäisiä otoksia ja yhteen kuvaan oli tämäkin ihanuus osunut.

Tein tästä maidottoman version käyttämällä juoksevaa Floraa.

Pehmeä suklaakakku

2 munaa

3dl sokeria

100g juoksevaa Floraa

1/2 rkl vaniljasokeria

3/4 dl kaakaojauhetta

2 1/2 dl vehnäjauhoja

ripaus suolaa

koristeluun kiiviä

 

Vaahdota munat ja sokeri hyvin. Sekoita vaahtoon sulatettu, jäähtynyt voi ja yhdistetyt kuivat aineet. Laita irtopohjavuokaan pohjalle paperi ja kaada taikina vuokaan.

Paista 200 asteessa 20 min.

Kypsä kakku on pinnalta rapea ja sisältä hieman sitkeä. Anna kakun jäähtyä.

Sihtaa päälle tomusokeria ja koristele kiivin paloilla.