Viime kesänä aloitin niinkin suuren työn, kuin vauvan boleron neulomisen. Sen piti valmistua serkkuni häihin. Toisin kävi. Bolero valmistui vasta näin vuotta myöhemmin. Onneksi tapanani on tehdä sen verran reiluja kokoja, että takki sopii Pärskäselle edelleen.

Eikös olekin aivan loistava asuvalinta? Niin sointuvat kaikki osat yhteen. Ilmekin sen kertoo, että hyvä on yllä.

Pienessä nuhassa ja yskässä tämä viikko on vierähtänyt. Kuumetta ei onneksi ole kenelläkään ollut, vaikka sellainen on olo itsellä.

Syksyn SNY-kierroskin pyörähti käyntiin. Oli parini käynyt vierailulla. Innolla odottelen minkälainen pari siellä tällä kertaa paketteja laittelee. Kyllä se vain on aina vaikeaa aloittaa ja saada ajatusta omiin paketteihinsa. Kunhan sen punaisen langan läytäisin...