Saimme viimein käytyä katsomassa pientä vauvaa, nelikuukautista. Aika vaan taas jotenkin katosi tuossa vuodenvaihteen tietämissä. Kerran jo tein tälle tulokkaalle myssyn, tumput ja sukat. Ne kävivät vain liian pieniksi ja vein ne toiselle vaaville tervetulotoivotukseksi. Kuvaa en tietenkään muistanut ottaa, niinkuin en muistakaan viimeaikojen tekeleistä, kuten pakotettuna tehdystä synttärikakusta. Eilisessä lähtökiireessä laitoin sitten rakkaan aviomieheni kuvaajamestariksi.

Leveältä jotenkin näyttää tuossa kuvassa. Mutta ihan kiva pikku-ukolle. Ohje on Novitasta. Kuvio oli tosin erilainen ja tämä kuvio on napattu jostakin toisesta Novitasta, poikien slipoverien ohjeita molemmat.

Muistin päivällä myös, että kortti on tekemättä. Käytettävissä olevaan aikaan nähden, erittäin tyytyväinen olen lopputulokseen. On se vaan edelleen niin hankalaa tuo korttien sommittelu. Ei todellakaan synny itsestään (vai pitäisikö sanoa iteksijjään, se kun ukkoisen kielikorvaan niin särähtää edelleen joka kerta ). Nallen kuva on 3D:nä leikelty ja koottu, pahvi kuvioitu sabluunan avulla ja vihreitä "jalokiviä" tehosteeksi. Anoppi taisi jo epätoivoisena huokailla vieressä, että näinköhän taas ehtii tuo kortti mukaan. Kerkisi kuivuakin hyvin!

Ja koska opetettu on että rotinoiksi viedään jotakin itse leivottua, niin keväisen appelsiinikakun saivat. Pitäisi vain aina muistaa lukea ohje loppuun jo suunnitellessa. Pohjaan keitin appelsiinisiirapin ja sen olis pitänyt maustua jääkaapissa seuraavaan päivään, olisi ollut mehevämpää. Maistuihan tuo tosin noinkin.

Kaikin puolin mukava reissu ja herttainen pieni mies!