Viikonloppuna siis juhlimme erään pienen pojan kastetta ja nimeä. Hieman kiire taas meinasi tulla (myöhästyimme vain viisi minuuttia...kohteliasta). Muistinpa ottaa kuvan kortistakin. Autossa vasta tosin, mutta muistin kuitenkin. Korttien teko on edelleenkin hankalaa. 3D-kuvista on hyvä lähteä liikkeelle. Eivät mielestäni kaipaa hirveästi muuta tilpehööriä ympärilleen.

Torstaina, pari päivää ennen ristiäisiä, ajattelin kipaista kaupungille lahjaostoksille. Eihän se tietenkään ihan sujunut niin kuin olin suunnitellut. Ei löytynyt lasten keraamisia astioita. Ei ainakaan lapsen käteen sopivia. Keskustan remontti sekoittaa kauppakäyttäytymistäni niin suuresti, etten osaa ajatella järkevästi minne pitäisi suunnistaa. Vanhempien lasten kerhon aikana emme saaneet Pärskäsen kanssa mitään aikaiseksi. Viimein kauppahallin lankakaupasta kävimme pari lankakerää pieneen peittoon. Muistin Salaisen NeuleYstäväni laittaneen vastottain ihanan pehmeitä bambu- ja silkkilankakeriä vauvalahjoihin. Pääsivät siis näinkin pian puikoille. Ja täytyypä olla tyytyväinen tulokseen näin nopealla toiminnalla. Torstai- ja perjantai-illan, sekä lauantaiaamun kilistelin puikkoja luennolla. Luulen lähimpinä istuvien jo hieman häiriintyneen, kun en puisia pyöröpuikkoja ole tullut hommanneeksi. Ehkä tulevaisuutta ajatellen täytyy sen verran ottaa muita huomioon ja investoida niihin.

Pingottaa en peittoa ehtinyt ja viimeistelin autossa ennen juhlaan menoa. Otin peiton kuitenkin vielä takaisin kirjaillakseni vauvan nimen siihen. Samalla purin reunuksen ja neuloin sen uudelleen, poimin nimittäin aivan liian paljon silmukoita lyhyistä reunoista. Uusinnan ja pingotuksen jälkeen voin jo olla tyytyväinen.