Eilen postilaatikosta löytyi iloisen vihreä Salaisen NeuleYstävän paketti. Oli tarkoitus illalla laittaa näkyville, lasten mentyä nukkumaan. Siinähän kävi tietenkin taas se ilmeisin; luin tenttikirjaa Pärskän uinahtamista odotellessa ja taisinpa itse vieriä unten maille ennen lapsosta. Poikainen oli isänsä kanssa katsonut olohuoneessa Mestareiden liigan peliä ja käynyt naureskelemassa, että äitipä nukkuu silmälasit päässä istuillaan. Hyvinpä nukuttikin aamuun asti. Huom! Kukaan ei herättänyt koko yönä (muistaakseni).
Mutta takaisin pakettiin. Se tuoksui avatessa aivan taivaalliselta! Ja äsken kuvatessa nuuskin vieläkin, vaikka olikin yön avattuna pöydällä. Hyvin oli siis teen tuoksu tarttunut lankoihin. Lanka on Sisua. En muista kertaakaan itselleni ostaneeni, vaikka tarkoitus on ollutkin. Juuri tään takia osallistun tähän vaihtoon kierros toisensa jälkeen. Usein Salaiseni ovat osanneet lahjoa onnistuneilla langoilla, eikä huteja juurikaan ole tullut. Olipa muuten vaikea ilta ukkoisella. En vielä eilen ehtinyt kuvata pakettia eli karkkipussia ei voinut vielä avata. "No, voihan sen tyhjänkin pussin kuvata", tuumasi jossain vaiheessa. Kiitämme jälleen kerran onnistuneesta muistamisesta!
Viikonloppuna juhlimme kaksia juhlia. Pääjuhlat olivat tohtorin juhlat, Pärskäsen 2-vuotisjuhlat survottiin samaan.
Kakku tietenkin piti sankarillekin olla omansa. Maidoton sellainen. Täytteenä kaurakerma, soija-vaniljakastike, metsämarjan makuista kaurajogurttia, vadelmia ja sokeria hyydytettynä kuudella liivatteella. Lisäksi mustikkamarmeladia. Päällä marsipaania ja hyvin hätäisesti, ajan puutteen vuoksi, tuubista puristettuna vihreät kiekurat sekä sokerikukkaiset. Ja pitihän se tietenkin joku pakkomielle kehitellä. Nimittäin halusin välttämättä kultaisen kruunun kakun päälle. Muistan nähneeni niitä ihan peruskaupoissa aiemmin. Olisiko valmistus lopetettu, kun en löytänyt mistään sellaista. Novitan Goldista sitten lauantai-illan iloksi virkkasin tällaisen pienen prinsessan kruunun. Soviteltiinhan sitä syömisen jälkeen sankarin päähänkin. Sankari vain oli jo hiukan yhteistyökyvytön siinä vaiheessa...
Tässä vielä kuva ylhäältä. Kruunun sisään piilotettuna löytyy vielä kolmas ja neljäskin juhlija. Tohtorin sisarukset, toinen Pärskäsen kummitäti, juhlivat nimittäin samana päivänä syntymäpäiviään. Tällä kertaa yhteisiäksi tulee tuo 50. Harmi vain, kun kumpikaan näistä sankareista ei juhlaan päässyt osallistumaan. Juhlimmepa periaatteessa kuitenkin myös teitä.
Tässä vielä kuva äitini aikaansaannoksesta. Ja näkyy vieressä myös tädin lohipiiras.
Niin, ja Onnittelut vielä kertaalleen tohtorille!
Juhla oli hyvin vapaamuotoinen ja tila oikein kutsui pienimpiä tekemään kaikkea hauskaa. Tämä ruukku varsinkin oli kovin virikkeellinen. Pitkiä käytäviä oli mukavaa juosta edestakaisin. Viisi pientä juhlijaa saavat jo elonääniä aikaan kummasti. Saivat muutkin talossaolijat kuulla ilonpitoa.
