Nyt se sitten on loppu! Nimittäin Salainen NeuleYstävä-kierros. Onnistunut kierros olikin kohdallani. Sinällään, yhdelläkään kierroksella aiemminkaan en ole joutunut pettymään, en tälläkään kertaa. Pakettien takaa löytyi Lady Galatea. Suuret kiitokset Ystäväni! On ollut ilo odotella lähetyksiä. Varsinkin, kun heti ensi lähetyksestä lähtien oli sellainen olo, että pari on ollut tosissaan ja ajatellut mistä voisin ilahtua. Tässä siis viimeinen (voih!) pakettini.

Keväinen paketti, aivan kuin kuvaisi tämän hetkistä luontoa heräämäisillään. Eivätköhän nuo langat pääse puikoille, kunhan saisin muutaman sata sivua luettua tässä kuukauden aikana. Kummasti vaikuttaa tuo vuodenaika. Talvella paksummat villaiset langat haluavat puikoille ja heti kevään koittaessa ohuemmat alkavat taas hivellä sormia. Puvun kaava on aivan loistava! Meillä on taatusti käyttöä näille. Lapsukaiset kun osaavat jo sen verran hyvin anella roolivaatteiden tekoa. Niinhän piti vapuksi tehdä uudet puvut vanhemmille ipanoille.

Kerhossa oli naamiaiset vappuviikolla ja pukujen teko jäi jotenkin hieman unholaan. Viimeiselle yölle jäikin taas pieni urakka. Toisaalta, eipä ole silloin niin kriittinen työn jäljelle, kun aikaa on vähän. Täytyy olla tyytyväinen tuloksiin. Poikaisen puku sattui silmiin Suuresta Käsityöstä. Siitäpä sainkin ajatuksen tehdä puvut salassa. Naamiaisaamuna olivat uudet asut odottamassa ja kaksi erittäin iloista ja yllättynyttä pörröpäätä riemusta kiljumassa. On se mukava olla edes välillä kiva äiti! Tuo Batman-puku on päässyt ulkoilemaan lähes päivittäin parin viikon ajan. Alle sopii hyvin vaikka kuinka paljon vaatetta lämmikkeeksi. Harmittamaan jäi vain se, ettei viittaan ollut kangasta (eihän sitä kangaskauppaan asiakseen voi lähteä). Ja hyvin tosin kelpasi vanha viittakin. Naamion kangas on ylijäämää isänsä hääsaketista. Sainpa viimeisetkin käytettyä. Niin se vaan kannattaa kaikki säästää.

Prinsessan pukuun valikoitui mummon vanha paita, mustasta kankaasta tein joskus itselleni mekon häihin ja hametta kohottava tylli sattui löytymään valmiiksi rypytettynä oman morsiuspuvun jäännöskankaista. Tottahan Katrin pitsiä taas tarvittiin. Mutta tästä aikaansaannoksesta olen siis enemmän kuin tyytyväinen. Lapset nukahtivat vihdoin kymmeneltä ja silloin ei ollut vielä tietoakaan muusta, kuin että prinsessapuku on helpoin toteuttaa. Ei kun vaan saksit käteen ja summassa leikkaamaan. Aamu vähän jännitti, sopisiko tuo ollenkaan päälle. Ja sehän sopi täydellisesti! Monikäyttökruunu (Pärskän synttärikakusta) vain päähän ja menoksi.

Vielä pääsin ompelemaan lisääkin pienten tyttöjen hörsyläpukuja. Satubaletissa ilmoittivat kevätnäytöksen esiintymispukujen väriksi keltaisen. Harvemmin sen värisiä kaupasta löytyy ja täytyyhän siinä olla niitä hörsylöitä... Mökönen ja serkkutyttö saivat sitten tällaiset tällä kertaa. Jos ei kaupassa keltaista juuri näy, niin eipä ollut kangaskaupassakaan keltaista uimapukulycraa kuin niin pieni pala, että siitä jäi pieni suikale tähteeksi. Trikoot jäivät ompelematta ja tyydyimme valmiisiin valkoisiin. Pientä lohtua toi sentään kullanhohtoinen tylli.

Laitanpa vielä loppuun äitienpäivälahjan kuvan. Siis omalle äidilleni. Itsehän tosin nuo helmet joskus oli ostanut, eikä näihin kummempaa suunnittelutaitoa ole käytetty (ei aivot jotenkin vain väänny helmitöihin vaikka kiinnostusta olisikin).

Vielä korvikset samaan sarjaan. Jospa niitä kesäisiä rientoja sen verran olisi, että jossain voisi pitää. Ai niin. Korvakorujen koukutkin ovat itsensä ostamat.

Olihan tuota taas asiaa ja olisi ollut paljon enemmänkin. Pitäisi mennä laittamaan iltapaloja, kun riekkuvat vähän turhan raisusti ja varastelevat kuulemma appelsiineja. Täytynee siis yrittää (taas kerran) useammin kirjoittelemaan, että pääsee helpommalla.