Vaavin ristiäisten jälkeen suunnistimme pariksi viikoksi mummolaan. Lapset pääsivät musiikkileirin muskariin. Viikon verran mummo kiikutti ensin Mimmikän ja sitten Poikaisen vuorollaan musisoimaan. Pääsipä mummo itsekin osallistumaan leiriin siinä sivussa.

Mimmikän 2-vuotis synttärit olivat ristiäisten jälkeisellä viikolla. Poikainenkin pääsi niistä osalliseksi ja sai tuollaisen hienon jalkapallon. Se onkin ollut mieleinen, ei raukalla ole palloa ollut vaikka isi onkin innokas potkupalloilija.

Synttäripäivän aamuna, Poikaista muskarista odotellessamme poikkesimme syömässä kunnon jäätelöannoksen. Koko reissun ainoa näkemäni tuttu oli työvuorossa. Aika huonosti, jos pieneltä kylältä ei enää tuttuja sen enempää löydy kahdessa viikossa.

Päivällä tuli serkkuja mummolaan ja Mimmikkä sai ensimmäiset oikeat synttärijuhlat. Viime kesänä kun ne jäivät pitämättä asuinpaikan takia... Eikös olekin mestarillinen luomus mikä mummon kanssa saatiin aikaiseksi?! Mimmikän kiipeilyinto sai tosin serkkujen vierailusta kimmokkeen. Pojista vanhempi huomasi parvisängyn ja luonnollisesti kiipesi sinne välittömästi. Mimmikkä fiksuna tyttönä otti opikseen ja ylpeänä huuteli äidin katsomaan saavutustaan. Siellähän tytteli riemuitsi parvella. Vaikka kuinka yritettiin saada unohtamaan tämä harrastus, ei se onnistunut vaan ukin täytyi laittaa levy tikkaiden eteen. Sen jälkeen neitokainen onkin käyttänyt mielikuvitustaan keksiessään uusia kiipeilypaikkoja.

Tämän kuvan vaavista laitoin ihan vaan näyttääkseni samalla tuon alla olevan tyynyn. Se on Katrin tekemä ja niin mainion monikäyttöinen. Saimme otettua vaavikasta aivan ihania kuvia tämän tyynyn päällä.

Vietimme vielä leirin jälkeen juhannuksen mummolassa. Minä kun niin noudattaisin perinteitä vaikka muut eivät ehkä haluaisikaan, niin tuli siinä mieleen että jospa hakisimmekin juhannuskoivut oven pieleen. "Kolme pientä elefanttia" marssi metsään päin ja saimme hieman vanhaa juhannustunnelmaa.  Kyllähän siinä oli taas lapsosille mielenkiintoista tekemistä kun saivat itse raahata koivuja ja tehdä rautakangilla niille paikat maahan ukin avustuksella. Illalla kävimme kokolla jossa oli myös isomummo. Sen jälkeen paistoimme makkaraa nuotiolla ja poltimme vielä omankin kokon. Olipa mukava juhannus kun sukulaisiakin oli Sirkunpesällä. Ilta venyi venymistään ja vihdoin kun lapset ummistivat silmänsä, kello oli 1.11.

Meillä oli kaikin puolin onnistunut kaksiviikkoinen. Lapsosilla oli erilaista tekemistä kuin normaalisti ja minä sain ottaa hieman rennommin kuin kotona. Ainoa joka taisi hieman kärsiä oli mummo. Kiitos mummolle, hyvin kestetty! Ja jos joku tuota mummon kärsimystä ihmettelee, ei mummossa mitään vikaa ole. Me vaan olemme välillä hiukkaisen kovaäänisiä, liikkuvaisia ja kärttyisiä, harvempi meitä hermostumatta jaksaa katsella noinkin pitkään.