Kummitäti pelasti vaatetusongelman hautajaisiin, lähetti synttärilahjaksi tällaisen suloisen mekon. Pärskäsellä kun ei ollut kunnollista juhlamekkoa ja siitäpä sainkin syyn ruveta suunnittelemaan molemmille tytöille mekkojen ompelua. Onneksi vältyin kuitenkin tämän lähetyksen myötä moiselta.

Itselläni ei tietenkään minkäänlaista pukua löytynyt, joten jouduin kuitenkin ompeluhommiin. Taas Katrin kankaat pelastivat. Ja joutuipa pelastustehtäviin joku muukin. Lähdin illalla ostamaan vetoketjua ja eksyin matkalla anoppia odotellessa Mäkkärin autokaistalle. Jono ei liikkunutkaan odotettua tahtia ja myöhästyin lopulta kolme minuuttia kangaskaupasta. Onneksi on olemassa vielä arkienkeleitä! Naapuriini on yksi sellainen pesiytynyt ja jo pari kertaa aiemminkin lennähtänyt avuksi. Aamun kaupunkireissulta toi tullessaan tuon puuttuvan vetoketjun (siis pyytämättä). Kiitos, Kiitos! Vartti ennen lähtöä tuli puku valmiiksi ja pääsimme ajoissa juhliin.