No niinpä tuli postia melkoisen pian! Ihan hämmennyin, kun taas oli postilaatikossa paketti. Siis eilen jo tuli, en vain kuvaa ehtinyt koneelle asti siirtää. (Meinasi kyllä nytkin jäädä kirjoittamatta. Koko päivän on ollut olevinaan niin paljon tekemistä, ihan arjen perusjuttuja vaan. Olin jo niin tyytyväinen, kun olin lukuaikataulusta edellä ja tänään sen sössin. Jäin parikymmentä sivua jälkeen. Enpä näin väsähtäneenä muista, olenko täällä edes kertonut pidempiaikaisesta suunnitelmasta saada itselleen jossainmäärin tyydyttävä elämä. Aloitin syksyllä avoimessa yliopistossa kasvatustieteen opinnot. Tavoitteena hamassa tulevaisuudessa saada itsestään väännettyä käsityönopettaja. Onhan melkoista tasapainottelemista yrittää lukea edes yhtä kirjaa kerrallaan niin, että siitä jäisi vielä jotain mieleenkin, kun joku kokoajan tulee kertoilemaan Lego Indiana Jonesista tai laitattaa nukenhattua päähän. Mutta toisaalta. Olisi ollut aikaa käydä koulua, silloin oli vain niin hirvittävästi muuta ja mielenkiintoisempaa tekemistä. Ja tuohonkin lisääntymiseen on ollut mahdollista vaikuttaa, eli turha valittaa ajan riittämättömyydestä. Nyt uni kuitenkin voitti. Vartti piti nukkua. Lipsahti kahteen tuntiin. Jäi lukemiset. Vielä on pyykit koneessa ja syödä pitäisi ja......) Mutta takaisin aiheeseen. Rupeaa näin aivottomassa tilassa rönsyilemään tämä kertomus, vaikka piti ihan vaan nopeasti raportoida paketti.
Värissä ei valittamista. Niinkuin edellisessä kirjoituksessa kerroinkin, näin päivän pidennyttyä kummasti alkavat tuollaiset värit miellyttää silmää. Eli ei, ei ole liian rohkea väri. Kaikille väreille on aina käyttöä, ihme jos sellaisen löytäisit mitä en voisi mihinkään neuloa. Ja muutenkin langasta pidän. Tämä paketti ilmensi jotenkin niin hienosti eilistä päivää: aurinkoinen ja hyväntuulinen!
Tuo konekirjontalanka sai jo villejä ajatuksia risteilemään. En koskaan ole saanut aikaiseksi ostaa konekirjontalankoja, vaikka niitäkin on tehnyt mieli. Kansalaisopistolla muutamaan otteeseen työhommissa tutustuin aika hyvin koneelliseen kirjontaan. Ei vaan tuo kone oikein houkuta kokeilemaan kovinkaan erikoisia malleja, ei äiti millään pahalla, hyvä konehan tuo sen ikäiseksi:) Sattuipa erittäin hyvä väri tuohon lankaan. Nimittäin ihan itselleni jotain ajattelin koristella, ehkäpä hametta. Kynttilää aion huomenillalla kokeilla yhtenä hereilläpysymiskeinona lukiessa. Luulen, että siitä lähtee virkistävä tuoksu polttaessa ja sitä näillä näkymin todellakin tarvitaan. Oletko itse tehnyt nuo silmukkamerkit? Tuollainen avausmekanismi onkin minulle uusi. Niitä muovisia neuleeseen jätettäviä minulla onkin mutta nuo vaikuttavat huomattavasti kätevämmiltä. Eivät taatusti putoa samalla tavalla huomaamatta. Ja nalleja aina tarvitaan! Ovat muuten hyvinkin mielenkiintoisia noiden lapsukaisten näkökulmasta. Muistuttavat karkkeja, eikä voi uskoa kovinkaan helposti ettei niitä sittenkään voi syödä. Niiden takaisinsaaminen oli työn takana. Ainoa asia mikä jäi hieman harmittamaan tämän paketin yhteydessä oli karkkipussi. Sain siitä nimittäin ruhtinaalliset kolme kappaletta syötyä. Herra, joka ei kuulemma syö karkkia, pisteli ikäänkuin huomaamatta pussin poskeensa ohimennen kaapille sattuessaan. Tiedänpähän seuraavan kerran avaavani paketin aivan yksikseni ja piilotan kaiken syötävän jonnekin ompelukaappeihin tai lankojen sekaan. Sieltä jos vielä häviävät niin luovutan.
Täytyy edelleen mainita, että ei ole SNY:n toiminnassa todellakaan moittimista. Kiitokset Sinulle (jo näin aikaisessa vaiheessa voi sanoa) jälleen kerran!
