Nyt se sitten on loppu! Nimittäin Salainen NeuleYstävä-kierros. Onnistunut kierros olikin kohdallani. Sinällään, yhdelläkään kierroksella aiemminkaan en ole joutunut pettymään, en tälläkään kertaa. Pakettien takaa löytyi Lady Galatea. Suuret kiitokset Ystäväni! On ollut ilo odotella lähetyksiä. Varsinkin, kun heti ensi lähetyksestä lähtien oli sellainen olo, että pari on ollut tosissaan ja ajatellut mistä voisin ilahtua. Tässä siis viimeinen (voih!) pakettini.

Keväinen paketti, aivan kuin kuvaisi tämän hetkistä luontoa heräämäisillään. Eivätköhän nuo langat pääse puikoille, kunhan saisin muutaman sata sivua luettua tässä kuukauden aikana. Kummasti vaikuttaa tuo vuodenaika. Talvella paksummat villaiset langat haluavat puikoille ja heti kevään koittaessa ohuemmat alkavat taas hivellä sormia. Puvun kaava on aivan loistava! Meillä on taatusti käyttöä näille. Lapsukaiset kun osaavat jo sen verran hyvin anella roolivaatteiden tekoa. Niinhän piti vapuksi tehdä uudet puvut vanhemmille ipanoille.

Kerhossa oli naamiaiset vappuviikolla ja pukujen teko jäi jotenkin hieman unholaan. Viimeiselle yölle jäikin taas pieni urakka. Toisaalta, eipä ole silloin niin kriittinen työn jäljelle, kun aikaa on vähän. Täytyy olla tyytyväinen tuloksiin. Poikaisen puku sattui silmiin Suuresta Käsityöstä. Siitäpä sainkin ajatuksen tehdä puvut salassa. Naamiaisaamuna olivat uudet asut odottamassa ja kaksi erittäin iloista ja yllättynyttä pörröpäätä riemusta kiljumassa. On se mukava olla edes välillä kiva äiti! Tuo Batman-puku on päässyt ulkoilemaan lähes päivittäin parin viikon ajan. Alle sopii hyvin vaikka kuinka paljon vaatetta lämmikkeeksi. Harmittamaan jäi vain se, ettei viittaan ollut kangasta (eihän sitä kangaskauppaan asiakseen voi lähteä). Ja hyvin tosin kelpasi vanha viittakin. Naamion kangas on ylijäämää isänsä hääsaketista. Sainpa viimeisetkin käytettyä. Niin se vaan kannattaa kaikki säästää.

Prinsessan pukuun valikoitui mummon vanha paita, mustasta kankaasta tein joskus itselleni mekon häihin ja hametta kohottava tylli sattui löytymään valmiiksi rypytettynä oman morsiuspuvun jäännöskankaista. Tottahan Katrin pitsiä taas tarvittiin. Mutta tästä aikaansaannoksesta olen siis enemmän kuin tyytyväinen. Lapset nukahtivat vihdoin kymmeneltä ja silloin ei ollut vielä tietoakaan muusta, kuin että prinsessapuku on helpoin toteuttaa. Ei kun vaan saksit käteen ja summassa leikkaamaan. Aamu vähän jännitti, sopisiko tuo ollenkaan päälle. Ja sehän sopi täydellisesti! Monikäyttökruunu (Pärskän synttärikakusta) vain päähän ja menoksi.

Vielä pääsin ompelemaan lisääkin pienten tyttöjen hörsyläpukuja. Satubaletissa ilmoittivat kevätnäytöksen esiintymispukujen väriksi keltaisen. Harvemmin sen värisiä kaupasta löytyy ja täytyyhän siinä olla niitä hörsylöitä... Mökönen ja serkkutyttö saivat sitten tällaiset tällä kertaa. Jos ei kaupassa keltaista juuri näy, niin eipä ollut kangaskaupassakaan keltaista uimapukulycraa kuin niin pieni pala, että siitä jäi pieni suikale tähteeksi. Trikoot jäivät ompelematta ja tyydyimme valmiisiin valkoisiin. Pientä lohtua toi sentään kullanhohtoinen tylli.

Laitanpa vielä loppuun äitienpäivälahjan kuvan. Siis omalle äidilleni. Itsehän tosin nuo helmet joskus oli ostanut, eikä näihin kummempaa suunnittelutaitoa ole käytetty (ei aivot jotenkin vain väänny helmitöihin vaikka kiinnostusta olisikin).

Vielä korvikset samaan sarjaan. Jospa niitä kesäisiä rientoja sen verran olisi, että jossain voisi pitää. Ai niin. Korvakorujen koukutkin ovat itsensä ostamat.

Olihan tuota taas asiaa ja olisi ollut paljon enemmänkin. Pitäisi mennä laittamaan iltapaloja, kun riekkuvat vähän turhan raisusti ja varastelevat kuulemma appelsiineja. Täytynee siis yrittää (taas kerran) useammin kirjoittelemaan, että pääsee helpommalla.

Eilen postilaatikosta löytyi iloisen vihreä Salaisen NeuleYstävän paketti. Oli tarkoitus illalla laittaa näkyville, lasten mentyä nukkumaan. Siinähän kävi tietenkin taas se ilmeisin; luin tenttikirjaa Pärskän uinahtamista odotellessa ja taisinpa itse vieriä unten maille ennen lapsosta. Poikainen oli isänsä kanssa katsonut olohuoneessa Mestareiden liigan peliä ja käynyt naureskelemassa, että äitipä nukkuu silmälasit päässä istuillaan. Hyvinpä nukuttikin aamuun asti. Huom! Kukaan ei herättänyt koko yönä (muistaakseni).

Mutta takaisin pakettiin. Se tuoksui avatessa aivan taivaalliselta! Ja äsken kuvatessa nuuskin vieläkin, vaikka olikin yön avattuna pöydällä. Hyvin oli siis teen tuoksu tarttunut lankoihin. Lanka on Sisua. En muista kertaakaan itselleni ostaneeni, vaikka tarkoitus on ollutkin. Juuri tään takia osallistun tähän vaihtoon kierros toisensa jälkeen. Usein Salaiseni ovat osanneet lahjoa onnistuneilla langoilla, eikä huteja juurikaan ole tullut. Olipa muuten vaikea ilta ukkoisella. En vielä eilen ehtinyt kuvata pakettia eli karkkipussia ei voinut vielä avata. "No, voihan sen tyhjänkin pussin kuvata", tuumasi jossain vaiheessa. Kiitämme jälleen kerran onnistuneesta muistamisesta!

Viikonloppuna juhlimme kaksia juhlia. Pääjuhlat olivat tohtorin juhlat, Pärskäsen 2-vuotisjuhlat survottiin samaan.

Kakku tietenkin piti sankarillekin olla omansa. Maidoton sellainen. Täytteenä kaurakerma, soija-vaniljakastike, metsämarjan makuista kaurajogurttia, vadelmia ja sokeria hyydytettynä kuudella liivatteella. Lisäksi mustikkamarmeladia. Päällä marsipaania ja hyvin hätäisesti, ajan puutteen vuoksi, tuubista puristettuna vihreät kiekurat sekä sokerikukkaiset. Ja pitihän se tietenkin joku pakkomielle kehitellä. Nimittäin halusin välttämättä kultaisen kruunun kakun päälle. Muistan nähneeni niitä ihan peruskaupoissa aiemmin. Olisiko valmistus lopetettu, kun en löytänyt mistään sellaista. Novitan Goldista sitten lauantai-illan iloksi virkkasin tällaisen pienen prinsessan kruunun. Soviteltiinhan sitä syömisen jälkeen sankarin päähänkin. Sankari vain oli jo hiukan yhteistyökyvytön siinä vaiheessa...

Tässä vielä kuva ylhäältä. Kruunun sisään piilotettuna löytyy vielä kolmas ja neljäskin juhlija. Tohtorin sisarukset, toinen Pärskäsen kummitäti, juhlivat nimittäin samana päivänä syntymäpäiviään. Tällä kertaa yhteisiäksi tulee tuo 50. Harmi vain, kun kumpikaan näistä sankareista ei juhlaan päässyt osallistumaan. Juhlimmepa periaatteessa kuitenkin myös teitä.

Tässä vielä kuva äitini aikaansaannoksesta. Ja näkyy vieressä myös tädin lohipiiras.

Niin, ja Onnittelut vielä kertaalleen tohtorille!

Juhla oli hyvin vapaamuotoinen ja tila oikein kutsui pienimpiä tekemään kaikkea hauskaa. Tämä ruukku varsinkin oli kovin virikkeellinen. Pitkiä käytäviä oli mukavaa juosta edestakaisin. Viisi pientä juhlijaa saavat jo elonääniä aikaan kummasti. Saivat muutkin talossaolijat kuulla ilonpitoa.

Viikonloppuna siis juhlimme erään pienen pojan kastetta ja nimeä. Hieman kiire taas meinasi tulla (myöhästyimme vain viisi minuuttia...kohteliasta). Muistinpa ottaa kuvan kortistakin. Autossa vasta tosin, mutta muistin kuitenkin. Korttien teko on edelleenkin hankalaa. 3D-kuvista on hyvä lähteä liikkeelle. Eivät mielestäni kaipaa hirveästi muuta tilpehööriä ympärilleen.

Torstaina, pari päivää ennen ristiäisiä, ajattelin kipaista kaupungille lahjaostoksille. Eihän se tietenkään ihan sujunut niin kuin olin suunnitellut. Ei löytynyt lasten keraamisia astioita. Ei ainakaan lapsen käteen sopivia. Keskustan remontti sekoittaa kauppakäyttäytymistäni niin suuresti, etten osaa ajatella järkevästi minne pitäisi suunnistaa. Vanhempien lasten kerhon aikana emme saaneet Pärskäsen kanssa mitään aikaiseksi. Viimein kauppahallin lankakaupasta kävimme pari lankakerää pieneen peittoon. Muistin Salaisen NeuleYstäväni laittaneen vastottain ihanan pehmeitä bambu- ja silkkilankakeriä vauvalahjoihin. Pääsivät siis näinkin pian puikoille. Ja täytyypä olla tyytyväinen tulokseen näin nopealla toiminnalla. Torstai- ja perjantai-illan, sekä lauantaiaamun kilistelin puikkoja luennolla. Luulen lähimpinä istuvien jo hieman häiriintyneen, kun en puisia pyöröpuikkoja ole tullut hommanneeksi. Ehkä tulevaisuutta ajatellen täytyy sen verran ottaa muita huomioon ja investoida niihin.

Pingottaa en peittoa ehtinyt ja viimeistelin autossa ennen juhlaan menoa. Otin peiton kuitenkin vielä takaisin kirjaillakseni vauvan nimen siihen. Samalla purin reunuksen ja neuloin sen uudelleen, poimin nimittäin aivan liian paljon silmukoita lyhyistä reunoista. Uusinnan ja pingotuksen jälkeen voin jo olla tyytyväinen.

Rupesin tekemään pikkujouluihin mekkoa. Se tosin valmistui vasta viime viikonlopuksi ristiäisiin. Meni silloin ennen joulua hieman eritavalla ompelu, kuin olin ajatellut etukäteen. Nyt sitten sain korjailtua pahimmat mokat. Kangas on melko kovaa puuvillasekoitetta. Kuvan ottajalla oli hieman kiire ja ensimmäisen näppäyksen piti kelvata. Ei siis törötä noin huonosti miltä kuvassa näyttää. Hihoissa ja vasemmalla puolella helmassa on rypytys, rinnan alla kuminauha.

Huomasin neuvolan odotushuoneessa istuessa Vauva-lehdestä pienen "uutisen", jossa kerrottiin Etiopiaan ommeltavista vauvojen nutuista. Aimminhan nuttuja neulottiin samaiseen Addis Abebalaiseen sairaalaan. Nyt lähetystyöntekijä Pirkko Tuppurainen oli Suuren Käsityön kanssa tehnyt tosiaan ommeltavan version. Tottahan heti etsin Suuren Käsityön sivuilta artikkelin ja kaavan. Viikonloppuna sitten muutaman ompelinkin. Niin vei mennessään, että kaikki ylimääräinen aika siinä sitten vierähtikin. Sainkin tehtyä jo kuusi! Tarkoitus on, että saisivat houkuteltua etiopialaisia naisia sairaalaan synnyttämään ja antaisivat jokaiselle pienokaiselle oman nutun mukaan kotiin. Jotenkin se ajatus, että saisi yhdenkin vauvan pelastettua näin pienellä vaivannäöllä, innostaa tekemään. Eilen illalla vähän kuin epähuomiossa leikkelin kolmesta eri kankaasta osat kolmeentoista nuttuun. Meinaa vähän lähteä lapasesta välillä...mutta onhan tarkoitus hyvä.

Toivoisin tietenkin, että mahdollisimman moni innostuisi näitä tekemään. Kangasta löytyy varmaan aika monen nurkasta sen verran. Vaikkapa juuri se, mistä ei mitään keksi tekevänsä. Nutun voi lähettää itse Etiopiaan. Luulisin kyllä, että viemällä seurakuntaan löytyy myös eteenpäin toimittaja.

Haastan jokaisen ompelutaitoisen (ompelukoneen omistavan) tämän kirjoituksen lukijan tekemään yhden nutun!

Seinien maalausta odotellessa (aioin ihan itse ruveta taiteilijaksi epäilijöistä huolimatta) ompelin keväiset verhot keittiöön. Eiväthän ne nykyiseen väriin sovi lainkaan, ajattelin tulevaa. Vuodesta ei tosin vielä ole ihan varmuutta. Kun tuppaa siirtymään nuo projektit.

Verho näytti niin orvolta, että kaveriksi täytyi tehdä pöytäliina. Liinan väri ei tietenkään sovi myöskään pöytään ja siitä piti tehdä koko kannen peittävä. Suuri liina on pienten lasten perheessä vain kovin epäkäytännöllinen. Siksipä tällainen lyhyt malli. Kulmat on ommeltu suoriksi, joten pysyy paikoillaan aika hyvin. Suosittelen kokeilemaan!

Katrille menevät taas kerran kiitokset!

Saimme viimein käytyä katsomassa pientä vauvaa, nelikuukautista. Aika vaan taas jotenkin katosi tuossa vuodenvaihteen tietämissä. Kerran jo tein tälle tulokkaalle myssyn, tumput ja sukat. Ne kävivät vain liian pieniksi ja vein ne toiselle vaaville tervetulotoivotukseksi. Kuvaa en tietenkään muistanut ottaa, niinkuin en muistakaan viimeaikojen tekeleistä, kuten pakotettuna tehdystä synttärikakusta. Eilisessä lähtökiireessä laitoin sitten rakkaan aviomieheni kuvaajamestariksi.

Leveältä jotenkin näyttää tuossa kuvassa. Mutta ihan kiva pikku-ukolle. Ohje on Novitasta. Kuvio oli tosin erilainen ja tämä kuvio on napattu jostakin toisesta Novitasta, poikien slipoverien ohjeita molemmat.

Muistin päivällä myös, että kortti on tekemättä. Käytettävissä olevaan aikaan nähden, erittäin tyytyväinen olen lopputulokseen. On se vaan edelleen niin hankalaa tuo korttien sommittelu. Ei todellakaan synny itsestään (vai pitäisikö sanoa iteksijjään, se kun ukkoisen kielikorvaan niin särähtää edelleen joka kerta ). Nallen kuva on 3D:nä leikelty ja koottu, pahvi kuvioitu sabluunan avulla ja vihreitä "jalokiviä" tehosteeksi. Anoppi taisi jo epätoivoisena huokailla vieressä, että näinköhän taas ehtii tuo kortti mukaan. Kerkisi kuivuakin hyvin!

Ja koska opetettu on että rotinoiksi viedään jotakin itse leivottua, niin keväisen appelsiinikakun saivat. Pitäisi vain aina muistaa lukea ohje loppuun jo suunnitellessa. Pohjaan keitin appelsiinisiirapin ja sen olis pitänyt maustua jääkaapissa seuraavaan päivään, olisi ollut mehevämpää. Maistuihan tuo tosin noinkin.

Kaikin puolin mukava reissu ja herttainen pieni mies!

No niinpä tuli postia melkoisen pian! Ihan hämmennyin, kun taas oli postilaatikossa paketti. Siis eilen jo tuli, en vain kuvaa ehtinyt koneelle asti siirtää. (Meinasi kyllä nytkin jäädä kirjoittamatta. Koko päivän on ollut olevinaan niin paljon tekemistä, ihan arjen perusjuttuja vaan. Olin jo niin tyytyväinen, kun olin lukuaikataulusta edellä ja tänään sen sössin. Jäin parikymmentä sivua jälkeen. Enpä näin väsähtäneenä muista, olenko täällä edes kertonut pidempiaikaisesta suunnitelmasta saada itselleen jossainmäärin tyydyttävä elämä. Aloitin syksyllä avoimessa yliopistossa kasvatustieteen opinnot. Tavoitteena hamassa tulevaisuudessa saada itsestään väännettyä käsityönopettaja. Onhan melkoista tasapainottelemista yrittää lukea edes yhtä kirjaa kerrallaan niin, että siitä jäisi vielä jotain mieleenkin, kun joku kokoajan tulee kertoilemaan Lego Indiana Jonesista tai laitattaa nukenhattua päähän. Mutta toisaalta. Olisi ollut aikaa käydä koulua, silloin oli vain niin hirvittävästi muuta ja mielenkiintoisempaa tekemistä. Ja tuohonkin lisääntymiseen on ollut mahdollista vaikuttaa, eli turha valittaa ajan riittämättömyydestä. Nyt uni kuitenkin voitti. Vartti piti nukkua. Lipsahti kahteen tuntiin. Jäi lukemiset. Vielä on pyykit koneessa ja syödä pitäisi ja......) Mutta takaisin aiheeseen. Rupeaa näin aivottomassa tilassa rönsyilemään tämä kertomus, vaikka piti ihan vaan nopeasti raportoida paketti. 

Värissä ei valittamista. Niinkuin edellisessä kirjoituksessa kerroinkin, näin päivän pidennyttyä kummasti alkavat tuollaiset värit miellyttää silmää. Eli ei, ei ole liian rohkea väri. Kaikille väreille on aina käyttöä, ihme jos sellaisen löytäisit mitä en voisi mihinkään neuloa. Ja muutenkin langasta pidän. Tämä paketti ilmensi jotenkin niin hienosti eilistä päivää: aurinkoinen ja hyväntuulinen!

Tuo konekirjontalanka sai jo villejä ajatuksia risteilemään. En koskaan ole saanut aikaiseksi ostaa konekirjontalankoja, vaikka niitäkin on tehnyt mieli. Kansalaisopistolla muutamaan otteeseen työhommissa tutustuin aika hyvin koneelliseen kirjontaan. Ei vaan tuo kone oikein houkuta kokeilemaan kovinkaan erikoisia malleja, ei äiti millään pahalla, hyvä konehan tuo sen ikäiseksi:) Sattuipa erittäin hyvä väri tuohon lankaan. Nimittäin ihan itselleni jotain ajattelin koristella, ehkäpä hametta. Kynttilää aion huomenillalla kokeilla yhtenä hereilläpysymiskeinona lukiessa. Luulen, että siitä lähtee virkistävä tuoksu polttaessa ja sitä näillä näkymin todellakin tarvitaan. Oletko itse tehnyt nuo silmukkamerkit? Tuollainen avausmekanismi onkin minulle uusi. Niitä muovisia neuleeseen jätettäviä minulla onkin mutta nuo vaikuttavat huomattavasti kätevämmiltä. Eivät taatusti putoa samalla tavalla huomaamatta. Ja nalleja aina tarvitaan! Ovat muuten hyvinkin mielenkiintoisia noiden lapsukaisten näkökulmasta. Muistuttavat karkkeja, eikä voi uskoa kovinkaan helposti ettei niitä sittenkään voi syödä. Niiden takaisinsaaminen oli työn takana. Ainoa asia mikä jäi hieman harmittamaan tämän paketin yhteydessä oli karkkipussi. Sain siitä nimittäin ruhtinaalliset kolme kappaletta syötyä. Herra, joka ei kuulemma syö karkkia, pisteli ikäänkuin huomaamatta pussin poskeensa ohimennen kaapille sattuessaan. Tiedänpähän seuraavan kerran avaavani paketin aivan yksikseni ja piilotan kaiken syötävän jonnekin ompelukaappeihin tai lankojen sekaan. Sieltä jos vielä häviävät niin luovutan.

Täytyy edelleen mainita, että ei ole SNY:n toiminnassa todellakaan moittimista. Kiitokset Sinulle (jo näin aikaisessa vaiheessa voi sanoa) jälleen kerran!

Kyllähän yllätyin kun postia hain. Mietin, että mikäs nimipäivä se nyt on kun kirjekuoren huomasin. Sehän olikin Salaisen NeuleYstävän postia. Kuinka tuollainen voikin piristää päivää niin uskomattoman paljon! Todella hyvälle tuulelle sait viritettyä. Ilmeisen asiaan paneutunut Ystävä minulla.

Ovat niin keväisen värisiä. Jotenkin vuodenvaihteen jälkeen keltaisen ja oranssin kaltaiset värit alkavat kummasti miellyttää silmää. Ja tiedätkös. Kerran olen jostakin tilannut noita pusseja omalle salaiselleni, mutta en itse koskaan ole kokeillut värjäilyä. Pakkohan se on vääntäytyä kauppaan valkeaa lankaa hakemaan. Onko hyviä vinkkejä, mitä kannattaa ottaa huomioon värjätessä? Esim. pysyykö väri ilman mitään ylimääräisiä aineita...? Tai meneekö lanka kuinka helposti sotkuun? (Sitten kun saisi vielä niin rauhallisen hetken järjestettyä, ettei olisi liian monta apulaista touhussa mukana.) Kiitos! Aina on mielenkiintoista kokeilla uusia juttuja liittyen kädentaitoihin, eikä olisi tullut muuten edes mieleen testata näitä.

Minäpä sain tänään postia! Taas pääsi yllättämään vaikka olenkin tietoinen sitä ajoittain saavani.

Hurmaavia vauvalankoja! Koskaan tällaisia ei itse raaski itselleen ostaa, vaikka lahjaksi lopulta tulevatkin. Harmi vain kun en kuvia osaa oikein edelleenkään ottaa. Silittelin näitä silkkisen pehmeitä keriä ja painelin poskea vasten. Ja miten hienosti suunniteltu lähetys. Nauhat ovat samoja värejä, kuin langatkin. Jospa niitä saisi yhdisteltyä jotenkin.

Kiitos kysymästä! Oikeastaan aika hyvin on vuoden aloitus sujunut. Liekö tuo aurinko mikä vaikuttaa, mutta jotenkin positiivisempi ilmapiiri täällä vallitsee. Ainakin suunnitelmia on vaikka minkälaisia, seinien maalaamista ja pianon paikalle raahaamista. Jotakin muutosta pitää saada aikaiseksi piiiiiitkän tylsän kauden jälkeen. Ensimmäinen muutos jo tapahtuikin. Letistä lähti muutama kymmenen senttiä pois. Vieläkin tyytyväisenä peilistä vilkuilen huomattavasti lyhempää uutta ilmettä. Ja väriäkin kutrit saivat parin vuoden tauon jälkeen. Melkein tässä jo ihmistä muistuttaa. Neuloa olen yrittänyt aina kun vain maltan/saan paikalleni istua. Käsilaukussa on nykyään joku pieni neule mukana. Edes vähän edistystä sillä rintamalla. Niitä vauvalahjoja lähinnä. Tänä aamuna oli taas eräs pieni poika saapunut maailmaan! Onnittelut siis serkun perheelle! Yritän muuten kovasti saada sen puikkokokotaulukon jonnekin sivulaatikkoon aikaiseksi. Pitäisi vaan tehdä inventaario varastoihin. Muistan sen verran, että nelosen pyöröpuikkoja ei taida jostakin syystä olla kuin 60cm. Ei minulla oikein mitään toiveita sisältöjen suhteen ole. Juuri tällä hetkellä mohairin tyyppiset langat jotenkin viehättävät tavallista enemmän. Mutta takaisin asiaan.

Helmistä piti ottaa aivan oma kuvansa. Haltioissani pyörittelin niitä yrittäen äkkiä keksiä käyttökohde. Muuten vaarana olisi helmilaatikkoon juuttuminen. Melkein jo keksin sen, ajatus leijuu ilmassa, saisin vain sen kiinni. Joskus käyn vilkuilemassa helmikauppojen sivuilla valikoimia, mutta harvemminpa sieltä lopulta raaskii tilata mitään. Oli siis hyvinkin piristävä ja onnistunut paketti. Kiitos Salaiselleni!!!

Seuraavat kuvat piti julkaista jo hieman aiemmin. Runebergin päivä oli hyvä päivä. Sain aikaiseksi jopa tehtyä leipää.

Yksissätuumin pyöräytimme ipanaisten kanssa myös päivän mukaiset tortut. Varsinkin Pärskänen on nykyisin kova tyttö osallistumaan kaikenlaisiin keittiöhommiin. Helpommalla pääsee jos vain antaa sotkea mukana. On muuten äitinsä vanha essu päällä.

Tässäpä niitä torttuja sitten esitellään. Viimeisiä vietiin jo. Kummasti hävisivät pelliltä. En ehtinyt saada edes kuorrutusta ensimmäisiin päälle, kun saalistajat (suurinta myöten) jo hyökkäsivät.

Huolimatta pienestä flunssasta oloa voisi jopa kutsua lähes pirteäksi. Sain tehtyä 19 päivän ruokalistan ja Pärskän kanssa kaikki listan vaatimat tarvikkeetkin kävimme ostamassa (siis torstaina kylläkin). Onpas ollut taas ilo tehdä ruokaa! Yleensä se orvon näköinen jauhelihapaketti kun ei niin houkuta keksimään mitään luovaa. Suunnitellen se ei tunnu edes jokapäiväiseltä pakkopullalta. Tuleehan syötyä huomattavasti terveellisemmin ja halvemmallakin. Uskomattomat määrät meillä jo nyt menee ruokaa. Mitenkähän muutaman vuoden päästä lasten kasvaessa? Ihan hirvittää. Kehunpa vielä täälläkin, että tuo 19 päivää ruoka/päivä maksoi 139€. Edelliseltä päivältä jää kuitenkin vielä seuraavalle ruoalle. Tietenkin siihen päälle tulee vielä leivät, maidot ja esim. jogurtit. Silti ei mielestäni niin hirveä hinta. Varmaankin tuosta listasta innostuneena sainkin jopa ananas-keikauskakun illan iloksi pyöräytettyä eilen. Itse tosin sain vain olemattoman viipaleen, taisi olla sen verran makoisaa.

Aloitin sitten uuden harrastuksen, marttailun. Ilmoittauduin kylläkin jo viime keväänä, en vain ehtinyt mukaan kuin vasta viimeiseen kokoontumiseen ennen joulua. Siitä on varmasti vieläkin vallalla kovin vääränlainen kuva. Ei siellä istuta sukkaa kutomassa ja karjalanpiirakoita vääntämässä. Välillä toki niitäkin jos vain porukalla on mielenkiintoa. Ja minulle kun kelpaisi "vanhanlainenkin marttailu". Siellä tutustuu hyvin alueen aktiivisiin ihmisiin ja varmasti saa itselleen jotain arvokasta. Monipuolinen on ainakin meidän kevään tapahtumakalenterimme. Suosittelen varsinkin kaikille kotiäideille! Meillä on vielä aika nuorta porukkaa, vanhempia ollenkaan väheksymättä. On se vain silti mukava välillä olla omanikäisessä, jollain tavalla samanhenkisessä joukossa.

Ja kevään Salainen NeuleYstävä-kierros alkoi jälleen! Onkin lupaavanoloinen pari minulla. Siis erittäin inspiroiva. Joskus ei pääse sisälle siihenkään touhuun, mutta nyt heti ensilukemasta oli innoittunut olo. Jatkankin tässä mietiskelyä tulevasta paketista ja päästän ukkelin koneelle. Kuuluu nimittäin sohvan narinaa ja huokailua olohuoneesta...